24. kesä, 2013

Jussi

Juhannus on sitten taas valitettavasti takanapäin. Oli se vaan taas vuoden suuria kohokohtia.

Ystäviä, kalastusta ja hyvää ruokaa. Mitä sitä ihminen oikein muuta kaipaakaan? Ei paljon mitään, jos hän on järkevä.

 

Kalastus oli tällä kertaa todella vaikeaa. En tiedä mikä oli vialla? Ilma näytti siltä, että se olisi ollut paras mahdollinen ahventa ja haukea varten. Toisin kuitenkin kävi. Kaivoin jossain vaiheessa jopa lipat esille. Sitä en kovin usein tee. On siitä tainnut jo vuosia vierähtää. Niillä kyllä tuli ,mutta

todella pieniä. Ei minä etsin vähän suurempia kaloja.

 

Kalan tulo parani päivien aikana, mutta siihen piti oikein tosissaan rutistaa. Viimeisenä päivänä sain jopa tuplatärppejä ja useamman perän jälkeen. Kalat olivat aivan eri paikassa, missä olin tottunut niiden olevan. Liekö syynä siihen ennätyksen alhainen vedenkorkeus.

 

Kaikki isoimmat kalat laskin takaisin valtakuntaansa. Näemme uudestaan myöhemmin. Juhannukset parhaat vieheet olivat Lunker Cityn "Laker" kalajigi ja Kalin`s toukkajigi. Kaupoista ei tahdo saada enää värillisiä jigipäitä. Fluori oranssi toi ehdottomasti eniten tärppejä. Pitkävartiset terävät oranssit koukut alkavat olla jo kortilla. Ovat selvästi aarteita.  Niitä pitää saada lisää.

 

Ruoka oli tuttuun tapaa loistavaa. Kotimaisista raaka-aineista valmistettua. Lihaa, kalaa ja marjoja. Tuntuu vain noita ruokalajeja tulevan vuosi vuodelta lisää. Kemijoen meritaimen maistui taas loistavalta. Eräs vieras toi mukanaan kokonaisen saksalaisen kuivakinkun. Muuten hyvää, mutta suolaa oli ehdottomasti liikaa. Tuli taas kerran syötyä liikaa. Muuten se olisi mennyt, mutta kun piti tanssia pakolliset juhannustansseissa. Lautalattia hytkyi. Meinasi tulla paha olo, kuin entisellä tytöllä.

 

Juhannuspäivänä päätimme lähteä juhannusajelulle. Yritimme kuvata peuroja, mutta se oli hankalaa. Auton piti liikkua, kun peura liikkui. Sehän tietää tärähtäneitä kuvia. No meidän meininkikin oli aika tärähtänyttä. Ostimme Siwasta jäätelöä vielä kymmenen jälkeen illalla. Törmäsimme uuteen trendiin. Yksinäiset miehet kävelivät tienvartta pitkin kaljapattereiden kanssa. Niin melankolista, että se on vain mahdollista vain Suomessa.