25. syys, 2013

Ahvenia

Ahven on yksi ehdottomista lempikaloistani. Niin pyytää kuin syödä. Tänä kesänä on molemmat tyylit sujuneet hyvin. Tosin pienempiä ahvenia on huomattavasti helpompi kolkata. Isommat minä yritän laskea jatkamaan sukua, sillä isot yksilöt ovat tärkeimpiä lisääntymisen kannalta.

 

Isoja onkin tullut tänä kesänä mukavasti ja niiden pyrstöevä on heilahtanut mukavasti. Kyllä talvella taas miettii ahvenen jigikalastusta. Lötkökalastus on mukavaa.

 

Kaupasta ostettaessa ahven on paljon edullisempi kuin kuha. Toivottavasti siis ahvenen käyttö lisääntyy. Pienetkin ahvenet on helppo fileerata. Oikeastaan helpompia, kuin isot. Sveitsiläisethän on ihan hulluna pieneen ahveneen. Kyllä ne sen tietävät. Arvostettua kalaa, kun ovat itse kalastaneet sen loppuun maan järvistä.

 

Ahventa voi savustaa, paistaa, laittaa keitoksi ja laittaa uuniin. Ahvenesta on moneksi. Ohuet ahvenfileet voi vain paistaa voissa ja lisätä kermaviiliä. Sen herkkä maku ei peitä kalan makua. Ahvenen voi myös kierittää korppujauhossa. Kermaviili hiukan maustettuna sopii senkin kanssa. Joku viikko pitää tehdä ahvenpataa. Sipulia, pekonia, ahventa vuokaan ja pitkä haudutus pienellä lämmöllä. Tulee lapsuus mieleen,

 

Viime viikonloppuna kävin sienestämässä. Suppilovahveroita löytyi mukavasti. Niitä vain hauduttamaan kerman kanssa. Ahvenen pääle suppilovahveroita ja perunoita. Suu napsuu, kuin törmäysautoilla. Seuraavana päivänä paistoin vielä edellisen päivän perunoita suppilovahverokastikkeen kanssa. Kyllä metsä ja vesi ovat mahtavia voimavaroja suomalaisille.