19. kesä, 2013

Kirpputoreja ja huutokauppoja

Kesän on usein kirpputorien aikaa. Viime viikkoina olen pariin otteeseen käynyt kirpputoreilla. Viime sunnuntaina olin Suomen suurimmalla kirpputorilla Helsingin Messukeskuksessa. Pöytiä oli komiasti 524 ja halli tupaten täyttä. Enemmänkin olisi kyllä mahtunut, sillä käytävät ja paikat oli rakennettu tosi väljästi.

Oli siinä läpikäymistä yllin kyllin. Ensimmäisen katsontakerta kesti noin 35 min. Ei mitään ihmeellisiä löytöjä, mutta kuitenkin jotain pienempiä löytöjä. Kyllähän se on niin, että monet suomalaiset ovat myyneet jo mielenkiintoisimman keräilytavaran moneen kertaan. Suurimmalla osalla on myynnissä vain kenkiä ja vaatteita. Nehän käy tietysti aina. Meidänkin Neea löysi todella paljon hyviä vaatteita. Minullakin sen verran ostoksia, että kävin autolla kolme kertaa. Ostin elämäni painavimmat kirjat. Vieläpä eri paikasta. Olin kuin Sulo Vilen bensiksen kukoistuskautena. Pitihän se ostaa, kun halvalla sai. Uistimiakin ostin 6 kpl. Tosin nekin olisi jäänyt ostamatta, jos hinta ei olisi ollut kohdillaan. Ei hirveästi kohauttanut.

Tuo jättikirppis oli mukava kokemus. Tuli vanhat ajat vääjäämättömästi mieleen. Yleensä ei viime aikoina ole kovin paljon mitään löytänyt. Vaikkei mitään järisyttävää löytöä, niin kuitenkin hyvä mieli.

Lauantaina olin tehnyt Helanderin huutokauppaan ennakkotarjouksia. Muutamat niistä napsahtelivat kohdille. Käytiin Jaanan kanssa hakemassa voitetut kohteet eilisessä vesisateessa. Piti lipan alla katsoa sopivaa väliä, etteivät kaikki tavarat kastuneet. Matkalla tuli vettä oikein reippaasti. Yksi tavara pääsi kotiin ja loput varastoon. Ei tainnut maku kohdata Jaanan kanssa. Tosin tuo yksikin esine oli pieni ihme. Sitä pitää katsoa ja tutkia tarkemmin.

Yöllä sain vielä yhden Paul Schmooklerin perhon suuresta maailmasta. Kesä piti olla vääjäämättä kovin hiljaista aikaa keräilyni kannalta, mutta taitaa toisin käydä.

Sain yhdeltä huippukeräilijä pariskunnalta lupauksen, että hän lainaa minulle paljon kuvia keräilykirjaani varten. Todella hieno homma, sillä hänellä on huippukohteita ja useammalta osa-alueelta. Kuvatkin ovat laadukkaita. Tuntui todella hyvältä. Kaikista hienointa on se, että he tekevät sen ilolla. Minun kohdalle tulee vain valitsemisen vaikeus.

Olen ollut todella innostunut projektista. Melkein tärisen ilosta. Minun pitänyt jo vähän jarruttaakin, ettei heti alkumetreillä iske hapot pohkeisiin. Ollaan kuitenkin mukavuusalueella. Väkisin ei ole kiva pakertaa, vaan parempaa tulosta syntyy intohimosta ja luovuudesta. On sellainen tunne, että jokainen päivä on tällä hetkellä seikkailu ja suuri aikamatka menneisiin vuosikymmeniin.