7. heinä, 2013

Nollausviikko Kumlingessa

Tehtiin vaimon kanssa Kojot ja nukuttiin joka päivä pommiin viikon ajan Kumlingessa. Olihan rentouttava  loma. Tekniikka teki tepposet ja niinpä sähköpostit ja Facebookit, eivätkä muutkaan nykyvitkuttimet ja härpäkkeet toimineet saarella. Minä en kyllä niitä kaivannutkaan. Olin onnellisimmillaan luonnon hyväilyssä, lokkien äännähdellessä tyynessä merisäässä.

Kaikki oli täydellistä. Nukuttiin, syötiin, otettiin kuvia ja oltiin vain. Kalassakin kävin, mutta se ei ollut kovin ihmeellistä. Jäihän aikaa pitää vaimoa hyvänä hiukan enemmän. Tosin Jaana ei kyllä ollut kovinkaan kohtelias, vaan käytti minusta nimitystä "rantarosvo". Minä kun luulin olevani merikarhu parrassani ja reuhka lookissani. Cool!

Luonto oli kyllä saarella upeata. Olihan sinne löytänyt ihmeen kaupalla myös ulkomaalaisia Keski-Euroopasta. Tätä en sinänsä ihmettele, sillä luonto on otettu todella hyvin huomioon Kumlingen saarella. Manner Ahvenanmaalla alkaa olla jo paljolti markkinatouhua.

Viikolla käytiin kesätorilla. Ostettiin pari leipää. Ei ne hirvittävän kauniita olleet, mutta se maku. Ei ihme, että porukka jonotti niitä kiltisti. Jos ensi vuonna mennään, niin olen ensimmäisenä jonossa. Kyllä on vähän eri maku, kun muovipussissa veivatussa leivässä. Jos et sitä maista, niin makuaistisi on hävinnyt tuulen mukana Siperian aroille.

Kaikki oli muuten hienosti, mutta ei nuo ahvenanmaalaiset osaa vielä verkkojaan merkitä. Joka kerta hätkähti, kun mehukatti tai, joku muu pikku pönttö tai talitintin kokoinen pikkukoho ilmestyi viereen. Siinä sitä ihmetteli onko se verkko vai katiska. Pahinta kun ei tiennyt, oliko se jatan alku vai loppupää. Älkää kuitenkaan olko murheissanne, sillä kyllä se pyydysten merkitseminen tulee sinne vielä parin sadan vuoden sisällä.

Kyllä Kumlingen maisemat olivat aivan kuin vuoden "76" Nyt Nappaan kannesta. Unelmavedet luotoineen, kareineen, saarineen ja rikkonaisuudessa vailla vertaa. Oikein hoidettuna nuo voisivat olla maailman parhaimmat ahven-, hauki- ja meritaimenvedet koko planeetalla. Mykistävää.

Otimme Jaanan kanssa 1200 kuvaa viikon aikana. Helppoahan se oli, kun oli sellainen lintunäytelmä menossa joka päivä aivan silmien edessä.

Vertailin viikon aikana myös e-kirjan ja aidon kirjan eroavaisuuksia. Molemmissa on hyviä omia ominaisuuksia.

Hullulle oli mannaa, kun sai käydä kaksi metsästys- ja kalastusmuseota läpi viikon aikana. Vaikka Eckerön Metsästys- ja kalastusmuseossa tuli käytyä pikaisesti (laivan lähdön takia), niin kyllä se kannatti. Tässä museossa on todella hyvä tunnelma. Käyn visiitillä joka kerta, kun pääsaarelle törmään. Tavarat on laitettu esille museossa rakkaudella. Ihminen oppii, miten ihmiset elivät ennen vanhaan. Paras eräalanmuseo Suomessa. Parhaiten saatu tavaroista kaikki hyöty irti. Tunnen oikein miten mielikuvitus lähtee seikkailemaan luotojen sekaan. "Simply the best".

Jaa tämä sivu