7. elo, 2013

Le Musée Du Quai Branly

On hyvä asia jos museo yllättää kävijän. On tylsää käydä museoissa, joissa kaikki on valmiiksi pureskeltua. Pariisissa tällainen yllättäjä on ehdottomasti Le musée du Quai Branly. Museolla on hyvä sijainti lähellä Eiffel tornia (100 m).

Valtavan museokompleksin on visioinut Jean Nouvel. Museo on perustettu 2006 yhdistämällä useamman museon kokoelmia. Museo esittelee alkuperäiskansojen taidetta, kulttuuria ja sivilisaatiota. Museo on noussut nopeasti suosituimpien museoiden listalla maailmassa sijalle 38.

Museon luona on elävä vihreä trooppinen puutarha, jota Seine talvisin kohtelee huonosti. Museon sisällä näyttelyyn vie pitkä kaareva ramppi. Pitkän rampin vieressä kulkee varastokokoelmia.

Näen Branlyn museon esinekokoelmassa paljon yhtäläisyyksiä vanhoihin kalastusvälineisiin, vaikkei uistimissa olekaan etnograafisia piirteitä. Kuitenkin väreissä ja puun pinnassa on paljon samoja asioita. Tunnetta on ladattu esineisiin monen elämän verran.

Museolla on kokoelmissa 267 000 esinettä, joista esillä on 3500. Kaikista hätkähdyttävimmät esineet puuttuvat varmasti esillä olevasta kokoelmasta. Katsojia ei haluta järkyttää ja aiheuttaa mielipahaa järkyttävillä uskonnollisilla esineillä.

Museota myös kritisoidaan, mutta kaikkia suuria museoita kritisoidaan. Varmasti kaikki suuret kansakunnat joutuisivat palauttamaan suurimman osan kokoelmistaan, jos sille tielle ruvettaisiin.

Onko kukaan heistä viaton tai viattomampi kuin toinen?

Mielestäni MQB on osoitus siitä, miten jokaisessa sivilisaatiossa on kulttuuria.  Kaikki tarvitsevat kulttuuria, vaikka liituraitapukuiset pankkiirit väittäisivät viikset väpättäen mitä. Kuitenkin heidän kantamansa Savile Row puvut ovat myös käsityökulttuurin taideteoksia. Kuitenkaan ne eivät ole sen aidompia kuin afrikkalainen lepattava kaislahame. Käyttäjän sisäinen tunne ratkaisee.

Eniten minua sykähdyttivät alkuperäiskansojen kankaat. Niissä oli käytetty erilaisia tekniikoita, kudontatapoja ja värjäyksiä. Monet sopisivat suoraan vaikka huippujohtajien toimiston seinälle taideteokseksi. Parhaimmat varmasti vetävät vertoja kuuluisimpien maalarien töille.

Jokainen voi tehdä huikean nojatuolimatkan Branlyn kokoelmiin museon verkkosivuilla. Siellä tulee käytyä varmaankin useamman kerran ensi talven aikana. Tietokannassa on hienosti ilmoitettu kuka esinelahjoituksen on tehnyt museon kokoelmaan. Seikka, josta kannattaisi Suomessakin ottaa oppia. Taas kerran muistuttaisin, että onko Suomessa otettu talteen tarpeeksi omaa Folk Art kulttuuriamme? Olisiko korkea aika muuttaa suuntaa?