20. marras, 2011

20.11.2011

  Wanhat Wehkeet ja Wieheet Ry:n huutokaupassa lauantaina nousi kalleimmaksi tuotteeksi erakko Toivo Pylväläisen vaappu, josta maksettiin 1375 €. Kukahan hullu senkin osti? Summa ei ollut kallein, mitä tekijän vaapusta on maksettu, mutta lähenteli ylärajaa. Huutokaupassa tehtiin useita eri pienvalmistajien hintaennätyksiä Suomessa. Tavara oli niin laadukasta, ettei siitä voi pistää paremmaksi maassamme. Kalastusvälineiden keräilijöitä eivät kiinnosta Kiinassa ja Venäjällä tehdyt massatuotteet. Laidat ja kulmat ryskyivät, kun keräilijät ottivat yhteen. Peli oli kiivasta ja tiukkaa, mutta kuitenkin asiallisen sopuisaa.

  Erakko Pylväläisen tarina on koskettava ja ihmisläheinen. Erakko asui pienessä Koreakoivun saaressa kolmen kunnan alueella Päijänteellä. Mökki oli vanha pirtutrokareiden mökki kieltolain viimeisiltä vuosilta ja lintallaan, kuin Aaronin sauva. Siellä askeettisissa olosuhteissa eleli onnellinen mies. Hän ei ollut rikas, mutta hänellä oli kaikista tärkein eli vapaus. Vapaa-aika kului kalastellen. Siellä Toivo kehitteli kuuluisaa vaappuaan, joita alkoi tehdä ruotsalaisten pelastusliivien korkista. Pituudeksi tuli 11 cm, joka oli korkin pituus.

 Erakko tuli kuuluisaksi vaapuistaan ja tarinoistaan, joita hän kertoi vieraillessaan mantereella.

Hän piti yllä "huumoria", asiaa joka usein puuttuu meiltä nykyajan ihmisiltä. Väkivalta sen sijaan lisääntyy ja raaistuu koko ajan. Uusia poliisisarjoja ei voi tehdä ilman irrotettuja ruumiinosia tai

lähikuvia silvotusta ruumiista. Sen sijaan perinteinen kansanhuumori alkaa olla unohdettu taiteenala.

  Kävin perjantaina merikeskus Vellamossa Kotkassa. Huh, huh, olipa upea museo. Hieno kokonaisuus, jossa oli paljon katsottavaa. Arkkitehtuurinen  rakennus, jossa oli paljon mielenkiintoisia esineitä. Esillepano oli toteutettu poikkeuksellisen aistikkaasti. Museo teki sen, minkä lupasi, eli kaivoi kävijän kaikki aistit esiin.

 Ilja Repinin näyttelyssä oli työ "Vapaus", joka oli maalattu 1903. Ilmava, suurikokoinen työ, joka huokui vapauden tunnetta.

   Kokiko Pylväläinen samanlaista vapauden tunnetta elämässään?

   Vapautta olisivat varmasti kaivanneet ne miljoonat ihmiset, jotka tapettiin Stalinin vainoissa 1930-luvulla.  Viime kesänä Vapriikin näyttely esitteli "Uutta uljasta maailmaa".  Ehkä mukana oli myös ironiaa?

  Vellamossa näin ensikertaa Rudolf Ahoniuksen Maija-aluksen. Alushan on kuulunut myös oleellisesti urheilukalastuksen historiaan. Kuljettihan sillä Suolahden asemapäällikkö Ahonius usein ystävänsä Juhani Ahon kalaan Huopanalle. Melkein näin kannella Ahon ja Ahoniuksen kaikkine vapoineen, perhoineen, devoneineen ja minnoweineen. Minä juhlistin Ahon juhlavuotta näin.

 Pylväläisen tarina on ollut nosteessa viime vuosina. Erakosta on kirjoitettu lehdissä ja esitelty uutisissa. Sitä kaikkea olisi voinut Toivo ihmetellä! Kaukaisimmat kirjoitukset, jotka olen

Pylväläisestä löytänyt, ovat olleet Australiassa asti.

 Historiaa ei voi muuttaa. Sen takia on tärkeätä, että Pylväläisen tarina elää. Vapaus, kuolematon luonnonvara!

 

Lisätietoja:    You Tube Erakko Pylväläinen, Sysmä Seura ja Mtv 3

                      Ilkka Jukarainen Uistin 2005.

Jaa tämä sivu