7. joulu, 2013

Itsenäisyys

Eilen vietimme itsenäisyyttä, joka on aina hieno asia. Luin isäni sotilaspassia. Pitkä oli isäni marssi:  Pukallusjärvi, Säämälä, Kananoja, Nuijamaa, Ihantala, Tali, Sainio, Villavaara, Alapatojärvi, Viltana, Suoju, Suunu, Kontopohja, Maaselkä, Krivi, Maaselkä.

Katsoin Tuntemattoman sotilaan Is-netistä. Ei sen takia, että se aina pitäisi katsoa. Kuitenkin joka kerta siihen tulee joku uusi näkökulma. Kertoo nykyajasta aika paljon, ettei sitä voi näyttää televisiossa päivällä. Samaan aikaan lastenosastolla myydään raakoja videopelejä, jotka ovat kaukana arkirealismista.

Illalla tietysti tuli katsottua "linnan" juhlia. Hieman erilaista ohjelmaa. Syvällisiä tulkintoja kirjallisuudesta ja musiikista. Hienoa, että veteraanijärjestöjen edustajat olivat niin hyvin edustettuja. Moni lähemmäs satavuotiaita. Hienoa nähdä aitoja "Lottapukuja". Samaa yhteishenkeä kaivattaisiin nykyaikaankin. Ei noita heppoisia politiikan "Helppoheikkejä".

Hieno, että juhlia vietettiin välillä Tampereella. Kaupunki on upea ja aito. Ihmiset ovat vähän hitaita, mutta aitoja ja se on tärkeintä. Kaupungissa on ihan oma henki.

Sieltä Tammerkosken veden pinnalta löytyy hienoja heijastumia elämästä. Olen aina viihtynyt Tampereella hyvin. Sen sijaan oma nykyinen kotikaupunki Espoo on vain Helsingin tylsä esikaupunkialue. Alueenahan se ei ole tylsä, mutta sieltä puuttuu kaikki pienet nyanssit. Se ei kuhise ja sihise.

Miesten pukeutumisessa ei näkynyt nyt hirveitä flobbeja. Muutamia kylläkin. Jollakin oli omat juomatkin mukana, ettei jano vaan yllätä. Kyllä meillä on eduskunnassa varsinaisia puliveivaajia. Jotkut naiset jaksavat satsata pukuihin vuodesta toiseen. Tukka hyvin, kaikki hyvin. Eduskunnan sopeutumiseläkkeet tuovat mukavat kuukausitulot. Hyvää on se, että suunnittelijat saavat töitä ja näkyvyyttä. Itse etsin vähän erilaisia kankaita ja niitäkin kyllä onneksi löytyi.

Kuokkavieraat olivat ikävä asia. Vihankin voi esittää niin monella tavalla. Hillitön viha on kohtuutonta. Varsinkin, jos suurin osa edes näytä omia kasvoja. Kuitenkin näiden röttelöitsijöiden seassa voi olla seuraava kulttuuriministeri tai pankin johtokunnan puheenjohtaja. Monesta riehujasta tulee tulevaisuudessa vain tylsä porvari, joka ei erotu hiekanvärisestä seinätapetista.

Vietyämme Jaanan kanssa Netan kotiin kävimme vielä Jaskan grillillä. Tai oikeastaan vain minä kävin. Sorruin, mutta hyvällä tavalla. Kuivattu sipuli rouskui hampaissa. Loistava lopetus loistavalle päivälle. Aitoja makuja. Samalla puljullahan on vieraillut Anthony Bourdain. Voi ihku, olen siis melkein sukua julkkikselle. Voin siis potkaista jo ansiokkaasti tyhjää.