20. elo, 2014

Myötätuulessa

Ilma tuntuu jo viilentyneen sateiden jälkeen. Työnsin yöllä ikkunan kiinni. Tällä hetkellä tuntuu siltä, etteivät kellon viisarit pyöri ympäri. Aivan kuin päivä olisi yksi pitkä tuore pastamatto, johon on heitetty vähän jauhoja päälle. Pari tuntia unta ja taas pöydän ääreen. Silmät sirottaa, mutta jatkettava vaan on. Onneksi yön tunteina tuli tehtyä merkittävä löytö kirjaa varten. Aina ei vaan löydä sellaista mitä haluaisi. Muutama tunti sitten sellainen taas tuli vastaan. Ihan vahingossa. Aivan kun koko kroppa olisi värissyt kuin haavan lehti. Sitä oli aivan innoissaan. Ainakin sitä itse on täpinöissään löydöstä.

Keräilyteema tuntuu vain laajenevan. Kohta ei uskalla etsiä enää mitään lisää. On tämä sellaista hullunmyllyä. Välillä koitan nauraa itselleni, se tuntuu tekevän hyvää. Mieleni tekisi kerätä niin montaa eri  asiaa. Onneksi keräily on hyvä syy elämälle.