13. syys, 2014

Helanderilla

Eilen vietin parisen tuntia Helanderin näytössä. Eli taas on menty elämän poluilla kuukausi eteenpäin. Ihmeen lämmintä oli vielä eilenkin lähtiessäni pois näytöstä. Mukavasti tuo aika taas pakeni näytössä. Katsottavaa oli tosi paljon ja väkeäkin sen mukaisesti. Kyllähän paikan päällä saa paljon paremman käsityksen, kuin pelkästään nettisivuja selaamalla. Minulle olisi monenlaista huudettavaa. Pidänhän enemmän oudon puoleisista esineistä. Aivan tavalliset kipot ja kapot eivät hirveästi kolahda. Oudommat esineet kiinnostavat paljon enemmän. Kelojakin olisi ollut, mutta aika tavallisia. Yksi punainen Abu Ambassadeur oli nahkakotelossa. Ne ovat kuitenkin kokeneet inflaation nettiaikakautena. Vielä 1990-luvulla ne olivat kova juttu. Musta Ambassadeur tai vihreä Ambassadeur 50-luvulta olisi vieläkin kova juttu. Uistimia oli vain yksi pieni tavallinen rasia ja nekin hapettuneita. Hienoja arkistokaappeja olisi ollut useampia, jos olisi vain tilaa. Vanhat tekstiilit ovat upeita. Niitä oli monta laatikollista. Nuoret eivät ymmärrä niiden päälle, joten niitä saisi halvalla pari kertaa lappua heiluttamalla. Näytössä oli jonkin verran myös kiinalaista posliinia. Koska en ymmärrä niiden päälle tarpeeksi, niin en tiedä nousevatko ne korkealle. Myös harvinaisempaa Alvar Aallon keramiikkaa oli tarjolla. Nousee korkealle tai sitten saa ihan edullisesti.

Helanderin jälkeen kävin vielä Kansallismuseon kirjastossa. Siellä on paljon mielenkiintoisia kirjoja.

Minulla alkoi olla jo aika kuuma, joten vierailusta tuli suhteellisen lyhyt. Kotiin katsomaan nauhalta Voice Kids ja sen jälkeen unille. Tänään oli aamulla paljon pirteämpi olo, vaikka katsoin illalla pari elokuvaa. Nyt taas innolla töiden kimppuun.