14. loka, 2014

Suomen kansalliskirjasto

Tänään menemme Jaanan kanssa kuvaamaan Suomen kansalliskirjastoon pienpainatteita. Sanoisin, että kuvaaminen on suhteellisen kallista. Siitä veloitetaan 70 euroa tunti. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähettää pienpainatteet kuvattavaksi Mikkeliin. Sillä olisi ollut taas joku hinta ja minulla ei olisi ollut tietoa montako tuntia kuvaus kestää. Tämä on niitä kirjantekijän ikuisuuskysymyksiä. Maksaako virastojen korkeita hintoja, vai jättääkö kokonaan väliin. Se on vain tosiasia, ettei Suomessa kannataisi kirjoittaa mitään kirjoja. Mutta kun vika on minun omassa päässä, niin se on todellakin päässä. Kyllä Englannissa olisi paljon helpompaa tehdä kirjoja. Alv kirjoilla 0 % ja tieäkseni myöskään painokustannuksista ei mene veroa. 

Sen sijaan pienpainatteita hoitavia henkilöitä voin kehua estoitta. Samat henkilöt ovat olleet siellä töissä jo vuosia ja homma toimii. He tekevät työtään antaumuksella ja intohimolla. En tiedä montako lippusta ja lappusta heidän työn alla on. Luku on varmaankin miljoonia. Kuitenkin heidän päänsä ovat käveleviä tietosanakirjoja. He muistavat lähes kaiken pienpainatteista. Siihen ei moni pysty.

Tänään pitää olla tehokas. Kamera äkkiä kiinni jalustaan ja kuvia ottamaan. Kuitenkin kuvien pitää olla tarkkoja ja osa tuotteista pitää jättää kuvaamatta, jos viisari alkaa osoittamaan kalliita lisäminuutteja.

Kuvassa: Vanhoissa puhelinluetteloissa on runsaasti tietoa. Kuvassa Tampereen puhelinluettelo 1942.