5. joulu, 2011

6.12.2011

Oskari                                                                                                

Kynttilän liekki lepattaa tuulessa.                                                       

Äiti miettii miksi päästi poikansa.

Kylmä täällä on, vapaus maan päällä.

Ei vuosia kahtakymmentäkään, vain

haudankaivajan lapion kalske sorassa.

Mannerheimin musta suruviesti seinällä,                                                                                                              

kortti piirongissa; selvisin elävänä sodasta.

Nyt enää nimi graniitissa. Syntynyt

1.12.1924, kuollut 26.10.1944 Sodankylässä.

Vapaus

Sodan mielettömyys, vastapuolella

vapaus. Valkoinen rauhankyyhky

istuu hautakummulla. Valkoisella

hangella pieniä punaisia pisteitä.                                                                                                            

Ilmakuva Raatteentiestä.

Minne hävisi nuoruus,

minne katosivat kaverit.                                                                                                                             Onneksi vapaus

meille kirkkaana loistaa, takapihalla

vain kaatuneitten elävät ruumiit.

Kipu

Linnan parketilla ahdasta on, kuuma,

salamavalojen läpsähdykset, kuin lepakot

löisivät siivillään. Boolilasien kilinä, nauru,

pukujen loiste, värien kylläisyys.

Kauniaisissa ukon kuivien poskien pinnassa                                                                                                         

vapauden kyyneleet.     

Muistot eturintamasta,

veren purskahdus                                                                                                     

kranaatin tuhansista perkeleistä

ystävän notkahdus, koriseva kuolema.

Killuttimet rinnassa, vain halpaa valuuttaa.

Huovan ja kipujen välistä kuuluu oodi;

hyvää 94-vuotis itsenäisyyspäivää

Suomelle...