9. syys, 2012

Puhdistus

Kävin eilen katsomassa Puhdistus-elokuvan. Mitä siitä sanoisi? Ahdistava, synkkä, musta, hyvät näyttelijäsuoritukset, hyvä kuvaus ja leikkaus. Hyviä näyttelijäsuorituksia oli monia, mutta Liisi Tandefelt teki hyytävän kylmän näyttelijäsuorituksen. Tyyni päältä, mutta sisällä paloivat liekit menneisyydestä.

Jokaisen aikuisen suomalaisen pitäisi nähdä tämä elokuva. Jokaisen meistä tulisi myös miettiä, miten onnekkaita olimme, ettei maatamme miehitetty. Olisimme joutuneet käymään toisiamme vastaan. Minkälaista olisi elämämme ollut jos "Suurkirkon" kupolissa olisi liehunut miehittäjän lippu. Menetykset olivat kuitenkin raskaat, joten omat arpemme joudumme kantamaan. Menetimme kulttuurimme kehdon Viipurin. Kuitenkin säilytimme arvokkaimman. Vapauden.

Toivottavasti muistamme ruokkia valkoiset kyyhkysemme. Täysin vapaita emme kuitenkaan koskaan ole. Ainakin minua henkilökohtaisesti loukkaa EU:n lähialuetuki Venäjälle. Tuen turvin suomalaisia yrityksiä toimii luovutetuilla alueilla, kuten Sortavalassa. Voittoa voi tehdä monella tavalla, ilman öljyläikkiä.

Sofi Oksanen on mielestäni vankasti menossa kyyhkysten siivin kohti Nobelin kirjallisuudenpalkintoa.