3. helmi, 2013

Keräily

Keräily on kummallinen ilmiö. Se on ja pysyy. Siitä on vaikea päästä eroon. Se ei lähde pois vetämällä, iskemällä, parjaamalla, repimällä, raastamalla, pilkkaamalla, eikä hakkaamalla. Vaikka lunta tulisi välillä tulisi tupaan karmeja ja ovenripaa myöten. On huonoja päiviä, mutta myös loisteliaita päiviä. Niin sen varmaankin kuuluu olla.

Keräilijöitä on kiittäminen monessa asiassa. He tekevät arvokasta työtä. Sen työn minkä Muinaismuistoyhdistys, Kansallismuseo ja Kulttuurirahasto ovat jättäneet usein tekemättä. Onneksi jotkut tahot ovat alkaneet ymmärtää myös keräilijöiden arvon ja osaavat tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Moniko museoiden kokoelma olisi syntynyt ilman keräilijöitä?

Kuitenkin ihmissuhteet joutuvat ajoittain kovalle koetukselle, sekä kotona, että muiden keräilijöiden kesken. Kotona joudutaan luopumaan monesta asiasta keräilyn hyväksi. Keräilyssä joutuu joskus myös kiistoihin muiden keräilijöiden kanssa.  Useimmat tuntevat pelisäännöt ja osaavat toimia niiden kanssa. Vänkääjät saa jättää omaa arvoonsa. Heidän avullaan keräily ei kehity eikä hengitä.