Uusia puoluejohtajia

Viikonloppuna kukitettiin kolme uutta puheenjohtajaa. Tuskin hirveästi mitään uutta auringon alla. Samat onglemat Suomella on jäljellä, vaikka naamat vaihtuivat. Velkaa tulee lisää samalla kiihtyvällä vauhdilla. Li Andersson päätti soittaa Arhinmäen levyä ja vaati 6 tunnin työpäivää. Miksei suoraan 4 tunnin. Jostain ne kulut olisivat saatava peittoon. Kuka ne maksaisi maahanmuuttajat, eläkeläiset, opiskelijat vai työttömät. Sekin raha kaivettaisiin keskiluokalta. Rikkaita on Suomessa aivan turhan vähän, että pelkästään heidän kukkarolla käymällä tilanne korjaantuisi. Lopullinen lasku lankeaisi tulevalle sukupolvelle.Samaa sarjaa ehdotuksia on kansalaispalkka. Kaikki saisivat 2200 käteen, vai saisivatko? Sveitsi sai äänestää asiasta ja päätyi kielteiseen kantaan. Siellä on ahkeraa ja ymmärtävää kansaa. Meillä pitää vielä harjoitella ymmärtämään, että työnteon pitää olla kannattavaa. Joillekin kuusi minuuttia on liikaa, mutta vain 6 tuntia tarpeeksi vähän- Halutaanko viimeisetkin työpaikat ulkoistaa ulkomaille hikipajoihin. Me tarvitsemme teollisuutta, kuten kaikki muutkin maat. Sen olisi hyvä tulla ymmärretyksi myös uusille puoluepampuille. Populisimi ei vie pitkälle. Ei auta vaikka populistit tarjoaisivat tantraseksiä toisilleen.