30. elo, 2016

Museoista

Kävin viikonloppuna Suomen parhaassa museossa, ainakin omasta mielestäni. Mikä se on, selviää Keräilykirjan kakkososassa. Olin otettu ja samalla yllätetty. Tavara oli laitettu esille hyvällä maulla ja  näyttelystä välittyi vilpitön tekemisen riemu. Esineiden yleiskunto oli loistava ja mukana oli harvinaisia esineitä. Tässä museossa pelasivat kaikki elementit. Tämän museo oli kaukan omalta osaamisalueeltani, mutta se vaan potkaisi kovasti polveen. Tähän museoon pitäisi viedä moni museota pitävä viikoksi oppiin. Kyllähän Suomessa on hyviä museoita, kun viitsii vain hakea. Mitä enemmään kiertää, sitä enemmän löytää. Näinhän se vaan menee. Joka omenapuussa on raakoja omenia. Nekin vain värittävät alaa. Kun odottaa amulla tunnin museon aukeamista ja se onkin kiinni, niin kyllä se koittelee, Kaikkeen kuitenkin tottuu. Pikku hiljaa tässä alkaa päästä jyvälle Suomen museokentästä, joten harrastus laajenee. Kuva ei liity Suomen parhaseen museoon.